Vuonna 1963 puolustusministeriö kartoitti ja päätti Kanavuoren alueen rakentamisesta suojeluvarikoksi. Näin ensimmäiset yhdeksän varastorakennusta näkivät päivänvalon. Suojeluvälinevarikko-osasto muutti Jyväskylän Seppälänkankaan tiloista Kanavuoreen vuonna 1966. Esikunta-alue valmistui vuonna 1968.
Yksi kiinteistöhuollon tärkeimmistä tehtävistä oli lämmityksestä huolehtiminen. Luolasto ja asuntomäki lämmitettiin haloilla, ja keskuslämmitykseen kului halkoja vuosittain yli 1600 m3. 1970-luvun loppupuolella aloitettiin varikon lämmityskattiloiden muuntaminen öljykäyttöisiksi.
Vuonna 1974 varikon koko organisaatio sekä henkilöstö kokivat radikaalin muutoksen. Samassa yhteydessä Vaajakosken Kanavuoreen syntyi suojelualan lajivarikko. Näin suojeluala sai oman materiaalinsa tuotantoon ja huoltoon sekä varastointiin keskittyvän laitoksensa. Näissä olosuhteissa syntyi erilaisia suojanaamariprojekteja, jotka työllistivät runsaasti lähialueen asukkaita. Parhaimpina tuotantovuosina alueen työntekijät kokosivat 50 000 kappaletta uusia suojanaamareita.